Hokutoryu Jujutsu

[Andy]

[Kennedy]

[antti_lk]

[Andy]

Jujutsun nimellä kulkevat lajit voi jakaa karkeasti kolmeen luokkaan.

Klassiset japanilaiset jujutsutyylit pohjautuvat enemmän tai vähemmän samuraiaikojen kamppailutaitoihin. Nämä lajit painottuvat usein erilaisiin heittoihin ja käsilukkoihin, mutta saattavat erota toisistaan melko paljon. Opetusohjelmaan voi kuulua myös miekoilla yms. treenausta. Suomessa treenattavia tyylejä ovat mm. tauramusoryu ja hontai-yoshin-ryu. Lajien harrastajat kinastelevat usein siitä, mikä tyyli on riittävän perinteinen ja mikä ei.

Modernit eurooppalaiset tyylit ovat saaneet alkunsa pääosin siten, että 1900-luvun alkupuolella länsimaihin tulleiden japanilaisten judo/jujutsuopettajien oppilaat ja näiden oppilaat ovat yhdistelleet oppeihinsa vaikutteita karatesta, nyrkkeilystä, painista, judosta ja ties mistä lajeista. Asetekniikat painottuvat yleensä nykyaikaisiin katuaseisiin, kuten veitset, pamput ja pistoolit. Näitä tyylejä ovat Suomessa esimerkiksi ns. eurooppalainen jujutsu, Jukoshin ryu ja Jujutsu2000. Myös Hokutoryu on tyypillinen moderni eurooppalainen tyyli.

Kolmas luokka on sitten brasilialainen jujutsu.
_________________
Ero unelmien ja saavutusten välillä on tahto!

[pikkumika]

[Janne_M]

[Andy]

[Jasse]

Andin jujutsu jako oli aika hyvä, mutta olen kuullut myös tällaisesta:
1.Ennen vuotta 1867 Japanissa kehitetyt jujutsu tyylit ( Suomessa Daito ryu, Hontai yoshin ryu, ja taura muso ryu)
2. Vuoden 1867 jäkkeen Japanissa kehitetyt jujutsu tyylit (en tiedä harjoitellaanko Suomessa)
3. Länsimaalaisten kehittelemät IP-lajit joille on annettu jujutsu nimi.

Itse sioittaisin Gracie/Brasilialaisen jujutsun tähän kolmanteen lohkoon. Tosin tyylisuunnasta on tullut niin merkittävä ja muista jujutsuista poikkeava että kai sitä voisi pitää omana neljäntenä osastonaan.

En ole koskaan itse Hokutoryuta harrastanut (näytöksiä katsellut sitäkin enemmän) mutta jostain syystä tykkään koko paketista... Siinä tuntuu olevan arvokkuutta ja kovuutta eikä tyyli jämähdä paikalleen vaan kehittyy ja ottaa vaikutteita (uskoisin että sekä potkunyrkkeily että BJJ on vaikuttaneet lajiin). Tietysti lajin suomalaisuus myös lämmittää sydäntä.

Hokumatsipätkä näytti ihan asialliselta tappelutestiltä. Vähän tuli mieleen Kyokushin karaten ja bjjn yhdistelmä (Brasiliassa on jokin tyylisuunta joka yhdistää nämä kaksi kovaa lajia). Itsepuolustusnäkökulmasta takit päällä matsaaminen iskujen kera on oikein hyvä juttu, on nimittäin ärsyttävää vääntää kadulla kun ei pääse sylille toisen repiessä ryysyistä.

[Andy]

[Kuhmu]

Ymmärtääkseni Soke on japanilainen suvussa kulkeva arvonimi, mitä ei kai voisi noin myöntää toiselle, mutta länsimaissa se tuntuu olevan helpostikin omaksuttava arvonimi, kun ihmiset perustavat omia tyylejä. Tollasta tekstiä joskus joku suivaantunut Japsi lateli amerikkalaiselle Black Belt lehden palstalla.

[Andy]

En ole mikään japanilaisen soturitradition spesialisti, mutta käsittääkseni sokeksi tullaan perustamalla tai perimällä tyyli. Eli Ave on ollut periaatteessa soke siitä asti, kun perusti Hokuto-ryun. Se siis ei ole Japanissa arvonimi, joka myönnettäisiin jonkun opettajan tai liiton taholta, kuten nyt on tehty.

En ole tästä kuitenkaan ihan 100% varma.
_________________
Ero unelmien ja saavutusten välillä on tahto!

[PJJS]

"Hokutoryun 30-vuotisjuhlaleirillä Turussa 3.-4.11.2007 nähtiin suomalaista budohistoriaa, kun Auvo Niinikedolle myönnettiin 9.dan ja arvonimi Soke. Maailman ehkä tunnetuin ju-jutsun opettaja englantilainen Richard Morris 10.dan on nimennyt Auvo Niinikedon seuraajakseen, sekä myöntänyt hänelle 9.danin ja Soken arvonimen. Korkeiden danien myöntäminen on pitkä prosessi ja vaatii usean suuren mestarin sekä merkittävimpien maailman liittojen hyväksymisen. Soken arvonimi tarkoittaa tyylisuunnan päätä ja johtajaa, ja voi olla ainoastaan tyylisuunnan yhdellä henkilöllä kerralla."

Sōke (jap. 宗家) on japanilainen arvonimi, joka tarkoittaa perinteen (nykyisin useimmiten perinteisen kamppailutyylin) päämiestä. Sōke ei välttämättä aina ole perimänsä taidon taitaja, vaan hän voi olla myös sukuperimyksen muodollinen säilyttäjä. Tällöin perinteen pääopettajana toimii sōken valtuuttama pääopettaja, jota joissain perinteissä kutsutaan nimellä shihanke.

Sōke on yleensä perinteensä suurin auktoriteetti, joka päättää oppiarvojen ja sertifikaattien myöntämisestä sekä opetusluvista. Esimerkiksi täyden perimyksen lisenssin (menkyo kaiden) ja opetusluvan myöntäminen on usein vain sōken vallassa. Vaikka puhutaan sukuperimyksestä, ei sōke-linja ole välttämättä samalla sukulaislinja biologisessa merkityksessä. Japanissa aikuisten ihmisten adoptointi oli kulttuurinomaista ja adoptoitu saattoi olla suvun ulkopuoleltakin. [1] Sōke saattoi esimerkiksi adoptoida sukuunsa seuraajakseen jonkun lahjakkaan oppilaan.

Tässä tätä....

[Jklak]